Elämää suurempi aforismi

Jäin pohtimaan asian tilaa. Näinhän se on. Vai onko? Jos hylkäämme tylsän biologisen lähestymistavan aiheeseen, mitä meillä olisi sanottavaa? Mitä löydämme Raamatusta?

Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali kirjoittaa: "Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä." Elämä siis ei aiheuta kuolemaa, vaan me itse. Omilla teoillamme, sillä, että annamme sydämemme luopua Jumalasta.

Synnin olemuksesta on taitettu peistä ikiajoista alkaen. Perisynti ja tekosynti, anteeksiannettu ja anteeksipyydetty. Jos kerran kaikki merkit osoittavat synnin olevan haitallista ihmiselle, miksi me sitten jatkuvasti teemme syntiä? Onko lihamme niin heikko, että olemme alttiita tämän maailman houkutuksille, kiusaajan kuiskailuille ja himoillemme?

Ja vaikka tähän kernaasti vastaisin kieltävästi, joudun taipumaan ja toteamaan, että näinhän se on. Syntisiä olemme kaikki, ja vaikka kuinka yritämme, emme voi vaeltaa synnittömänä. Yleensä tupaa olemaan nimittäin vielä niin, että mitä enemmän pyrimme synnittömyyteen, sitä syvemmälle siihen suohon uppoamme.

"Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." Room.5:20

Soveltaen: Elämä aiheuttaa (onneksi) ikääntymistä ja johtaa meidät Jumalan ylenpalttisen armon alaisiksi.