Suurennuslasin alla

Olin nimittäin loman loppua viettämässä maaseudun rauhassa vanhempieni mökillä. Tai no rauha ja rauha. yhtäkään ateriaa emme tainneet syödä yksin eikä yhtäkään iltaa istuttu rauhassa laiturilla omalla porukalla. Aina oli lähinaapuri (olen huomannut sen olevan maalla venyvä käsite - 20 kilsan päässäkin olevia kutsutaan naapureiksi: saman kylän poikia) tai kummin serkun kaima mukana menossa. Minä olin ihan pyörällä päässä. Kuinka ihmiset voivat olla niin kiinnostuneita muiden asioista ja muista ihmisistä? Ja vielä enemmän hämmästelin kuinka ihmeessä ne muistavat 40 vuoden takaisia asioita, tapahtumia ja nimiä?? Mulla on loman jälkeen vaikeuksia muistaa työkavereideni nimiä ja elämän tapahtumia.

Vaikkakin näen siinä meiningissä myös paljon välittämistä ja huolenpitoa, alkoi avoimet ovet-kulttuuri olemaan hieman liian raskas kaupunkilaistytölle. iloitsinkin vanhemmista, jotka väsymättä jaksoivat olla kiinnostuneita eivätkä ajaneet sitäkään ukkoa pois, joka lähtöaamuna parkkeerasi portaillemme kun auto oli jo käynnissä lähtemistä varten. "No, jos sitä yhden kupin..."

Mihin tahansa lähdimme oli kylänmiehet ja mammat mukana. Mustikkaankin lähdettiin kahdella autolla, niin ja eväillä. Kuka hullu sitä nyt ilman kahvia ja voileipiä.... Ja seuraavana päivänä kyydistä jääneet soittelivat perään, että milloin sitä mustikkaan pääsisi.

Konkreettista apua kyllä löytyi, kun myrsky kaatoi sähköt ja yhteydet useamman kymmenen kilometrin säteeltä. Silloin vedettiin agrikaattia naapurin puolelle ja meidänkin pakastin löysi hetkeksi kodin parinkymmenen kilometrin päästä, leikkimökin vierestä. Myös kaikki osallistuivat sulaneiden pakasteiden syömätalkoisiin.

Kaikkineen, tajusin - taas - maaseutu ei ole minua varten. Sitä idyllisyyttä mitä luen Vihervaaran annoista ei kyllä ole. Nimittäin tämän sodan aikana syntynyt sukupolvi, ne ne vasta suorittajia onkin. Ja ne siellä maaseudulla asuvat. ehkä mökkimme on myös sattunut sosiaalisen kylän ja tienpätkän varteen, mutta kaikkinensa. Maaseudulla piipahdan, kaupungissa elän. Ehkä ihnmiset ovatkin tehneet kompromisseja muuttamalla kaupunkien kylkiin: Sipooseen, Mäntsälään jne. Näin saadaan kaikki: maaseudun rauha ja kaupungin yksityisyys.