Suklaakylpyjä

Artikkelit kertovat kuinka kaikissa parisuhteissa on ongelmia ja kriisejä, mutta lupaavat helpotukseksemme, että niistäkin voi selvitä. Ihanko totta?? Meitä muistutetaan myös oman ajan tärkeydestä: tyttöjen illoista sekä kehoitetaan hemmottelemaan aina välillä puolisoa ihanilla yllätyksillä: on tärkeää tehdä yhdessä myös jotain kivaa. Jälleen olen ihanko totta-fiiliksen ääressä.

Ehkä oma parisuhteeni on liian hyvä, kun tämä soopa tulee korvista ulos. Milloin parisuhteesta on tullut näin hurjan vaikeaa? Ymmärrän toki, että on olemassa ääriongelmia kuten alkoholismia ja väkivaltaa, mutta niihin en usko naisten lehtiä suklaa hoito-vinkit auttavan. Mutta mihin on kadonnut perusparisuhde, jossa ei jatkuvasti mietitä tunteita vaan eletään tätä elämää eri vaiheiden mukaan. Ehkä kaksosten vauva-aikana kun esikoisella on uhmaikä, on haastavaa muistella miksi oikein tuohon toiseen nyt niin rakastui, että ihan lapsia tein. Uskon kuitenkin, että jos ero ei ole jokapäiväinen vaihtoehto eikä ajatus vaihtamalla paranee kummittele jatkuvasti riitojen sisällä, on mahdollista näistäkin raskaista ajoista selvitä.

Kun juttelee vanhemman kansan, pitkien liittojen ihmisten kanssa, ei siellä useinkaan hehkuteta miten mies niin yllätti suklaa-unelmilla tai koruilla. Useinkaan mies ei ole tipan tippaa osallistunut arjen pyörittämiseen vaan käynyt töissä ja se siitä. Nainenkaan ei ole näissä kertomuksissa ihan aina ollut tukka laitettuna meikeissä viettelevä asu päällä kotona töistä tulevaa miestä odottamassa. Ei olla pohdittu Sen Oikean löytymistä tai surkuteltu yhteisen ajan puuttumista. Ehkä joskus on osattu ottaa elämä paremmin vastaan sellaisenaan.

Minulla on ihana ystävä ja hänellä kadehdittavaa perhe-elämää. Siellä aina välillä kiroillaan ja riidellään keskellä lapsiperheiden arkea ja sitten taas pussaillaan. Kummallakin on omat menonsa ja kuitenkin lapset ovat heidän suurta unelmaa ja parasta elämää. Pidän kuinka he puhuvat toisistaan ja perheestään: realistisesti, mutta ikävistäkin asioista pilke silmäkulmassa.

Enemmän kuin naistenlehtien suklaa-hömppää minä kuuntelen Jipun ihania biisejä, jotka lyövät välillä niin yli ettei voi muuta kuin nauraa ja toisaalta pyytävät hennon kipeästi pitämään kiinni , pitämään kiinni kovaa. Ja ehkä taas joku ilta saan kuulla kuinka ihana mies siivoaa vielä minun odotellessa unta keittiön kun tietää kuinka kovasti ilahdun kun aamulla noustessa keittiö on siisti. Siinä unen päässä tiedän, että minä taas laitan hänelle, kiireiselle lounaan valmiiksi töihin otettavaksi. Nämä yllätykset otan!.