Heidi Salmirinne
» Blogi (151)
» Kuvat (5)
» Videot
Blogi
« helmikuu 2012 »
ma ti ke to pe la su
1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29
torstai 02. helmikuuta 2012, 00.00
21:27-21:27 sairas äiti
Blogi:
» sairas äiti 02.02.2012
» Äiti 20.01.2012
Kaikki...
 
Sivun toiminnot

Samoilla silmillä

Kirjoittanut Heidi Salmirinnekirjoitettu: maanantai 10. toukokuuta 2010, 14.56 viimeisin muutos: maanantai 10. toukokuuta 2010, 14.56
Olen usein miettinyt kuinka näyttelijöiden puolisot kestävät katsella mm. valkokankaalta oman puolisonsa rakkauskohtauksia. Naistenlehdistöön jos on uskominen: ei se tunnu missään eikä miltään - sehän on työtä.

No toki näin voi ajatella. en kuitenkaan usko, että tässä on koko totuus, sillä näyttelijän homma ei ole ihan peruskassahommaa. Näyttelijät puhuvat siitä kuinka on käytettävä oman elämän aineksia ja aikaisempia tunnereaktioita hyväkseen työssään jne.

Sainkin kerran tilaisuuden kysyä eräältä näyttelijätutulta mikä siinä oli hankalinta kun oma puoliso tunnustaa rakkauttaan käsikirjoituksen mukaan ja on vielä uskottava. Tämän näyttelijän vastaus jäi minua pohdituttamaan ja ehkä vähän surettamaankin. Hän nimittäin sanoi, että on vaikeaa mikäli näkee toisen katsovan sillä samalla katseella jota kuta muuta kuin häntä, vaikka se olisikin sitä kuuluisaa työtä. Juuri sillä ihanalla katseella, mikä pitäisi olla varattu vain hänelle. Näyttelijän työssä varmastikin tarvitsee antaa enemmän itsestään, jotta voi välittää tunnetiloja katsomoon saakka. Tällä sekunnilla ymmärsin, että minusta ei olisi näyttelijän puolisoksi katsomaan ja arvuuttamaan keneltä opittu katse on nyt minuun suunnattu ja onko nämä sanat jostain käsikirjoituksesta peräisin. Ja oi, miksi se tuota tyttöä katsoo niin kuin minua aina ja käyttää meidän juttuja. Nounounou.

Tästä innostuneena huomasin pohtivani kuinka usein me ihan 'tavallisissa töissä' käyvät ihmiset arkielämässämme menemme samoilla fraaseilla ja katseilla eteenpäin. Olenko minä katsellut aikuisiän poikaystäviä samoilla katseilla kuin teini-iän ihastuksia? Voiko rakastumisen tunnetta ylipäätänsä muuttaa tai kontrolloida miten se näkyy ulos? Onko olemassa eriasteisia rakastumisia?

En haluaisi rakkauden/rakastumisen olevan niin kertakäyttökulttuuria, että samalla mukilla mennään vaikka ihmiset vaihtuisivat. Olisi ihanaa, että siihen sisältyisi ainutlaatuisuuksia. Vain minua on Hän katsonut noin. Vain minut on kaapattu syliin sillä tietyllä tavalla.

Noh, hulluksihan ihminen tulee jos alkaa jokaista katsetta ja elettä analysoimaan. Tavallaan hupaisia tilanteita on kun kuulee kuinka pettämisestä jäänyt ihminen on kutsunut samoilla hellittelynimillä kumpaakin pyörityksessä ollutta. Niin, huvittavaa, mutta myös ällöttävää.

Olisi nimittäin ihanaa ajatella, että edes joku asia tässä maailmassa säilyisi puhtaana ja rikkumattomana. Siksi kannatan varhaisella iällä alkaneita parisuhteita - ihanaa ajatella, että vain minua nämä silmät ovat rakastuneesti katsoneet, vaikka muut menisivätkin samoilla.