sairas äiti

Sillä samat työt on hoidettava tai ainakin minimi. Sillä on yhteiskunnallisesti paheksuttavaa, jopa rikollista jättää lapsi oman onnensa nojaan. Myöskään äidin sairaus ei ole isälle syy saada sairaslomaa töistä.

Jokainen, joka on sairastanut flunssan tai vatsataudin, tietää minkälainen olo on taudin missäkin vaiheessa. Olo on kutkuttava, kun ensimmäiset flunssaoireet alkavat. Lihaksia kolottaa ja olo on vetämätön. Ei siis auta kuin rukoilla ja toivoa, että taudin pahin vaihe osuu miehen vapaapäiville. No näin ei käynyt viime syksynä. Minä ja neiti M sairastimme molemmat. Harmillisesti neiti M oli silloinkin vielä niin pieni, ettei auttanut laittaa dvd:tä pyörimään repeatilla ja kaivaa karkkipusseja esiin. Koska, jos nämä seikat olisivat tuoneet minulle rauhan, olisin ollut valmis heittämään kaikki pyhät kasvatuslupaukset romukoppaan ja soittanut r-kioskiin vaatien kotiinkuljetusta. Ainoa asia, mistä pystyin iloitsemaan oli yksilapsinen perheemme. Lisälapset olisivat katkaisseet kamelin selän.

Tuona syksyisenä viikkona mieheni ei juurikaan pystynyt joustamaan työstään ja kaikkien lakien mukaan hänellä sattui juuri tuolle viikolle pitkiä päiviä. Muistan valvottuina öinä tehneeni pyhän lupauksen, etten ikinä elämässä säädä herätyskelloa herättämään, jos vielä joskus saan nukkua.

Kävipäs sitten niin, että joulun alla sairastui puolisoni erittäin tehokkaaseen flunssaan. Huomasin päässeeni sairaanhoitajan rooliin. Mieheni oli melkeinpä pahempi sairastupalainen vaatimuksineen lapseeni verrattuna. Milloin oltiin teetä vailla, milloin lisäpeittoa, välillä piti käydä hakemassa dvd:tä ja toisena hetkenä vatkata smoohtiet. Alun ilo aikuisen seurasta, muuttui melko äkkiä pikaisen toipumisen toiveeksi. Katkerana mietin: kyllä isien kelpaa!

Nyt olen saanut uuden flunssan. Jalat ovat jäässä, kurkku raastinrauta, mikään ei huvita ja kaikki ärsyttää. Konttasin neiti M:n perässä ja lopulta laskin minuutteja mieheni kotiintuloon. Ja tulihan se sieltä, lopulta!

Nyt, ystävät rakkaat on jatkettava sairastamista presidenttitentin parissa. Sillä pitsa jäähtyy. Ja kyllä, mieheni on oppivaista sorttia. PItsat on tehty ja sairasta passattu. Taidan ensi kerrallakin ajoittaa sairastamisen miehen vapaapäiville. Sillä perjantai-lauantai-sunnuntai = sänky ja oloneuvoksena olo here I come!