Oravanpyörästä toiseen

 Minä en koekunut kaipaavani taukoa työelämästä. Mutta koska ikä on mikä on, oli perhe-elämän saamiseksi aika tehdä jotain. Ja koska biologia voittaa aina, vaihtoehdot olivat vähissä. Minusta tuli kotiäiti. Kotiäiti, joka ikävöi siihen kuuluisaan oravanpyörään. 

Kotiäityis saattaa suuressa mittakaavassa olla mielettömän arvokasta, tärkeää ja merkityksellistä. Arkipäivässä se ei sitä ole. Kuinka moni omistaa aviomiehen, joka kotiin tullessaan ihastelee tyhjää pyykkikoria, kehuu valmista ruokaa ja aamulla suihkun jälkeen taputtaa hellästi poskelle iloiten silitetyistä kalsareista. Ja töistä tullessaan tuo silloin tällöin tuliaisen tai pari. No, en minäkään. 

Kaikkihan arvostavat kotiäityittä - muuta mahdollisuutta ei ole. Olisihan suorastaan pyhäinhäväistys sanoa jotakin muuta. Se olisi vähän kuin sanoisi, että äiti teresa on huijari ja itsekäs. Missä se kuitenkin näkyy? Vaikka työnantaja tahtoisi kuinka arvostaa kotiäitejä, niin fakta on, että kotiäidit ovat poissa työelämästä  ja se vaikuttaa uraan. Sinä aikana kun sinä viikkaat niitä boksereita, on joku muu suorittanut täydennyskoulutuksia ja perehtynyt uusiin ohjelmiin. Ei auta tulla kymmensormijärjestelmän kanssa konekirjoitin kainalossa kun kaikki tapahtuu ipadin avulla.

On haastavaa löytää pitkissä arkipäivissä oma arvokkuus. Tämä onkin opettanut minulle tärkeän asian: älä ruikuta, kukaan ei pidä ruikuttavista tyypeistä - tee itse elämästäsi arvokasta ja elämisen arvoista. Toki puolisolle voi vihjata suklaakakun parantavasta voimasta;).

Eilen iloitsin, että minulla oli mahdolisuus ajaa sairastavaa äitiäni ilahduttamaan. Tänään taas kuinka ihanan lounaan jälkene minun ei tarvinnut säntäillä vaan sain rauhassa kävellä lapseni kanssa kotiin (ei kerrota siitä rasittavuudesta kun kipeä lapsi kiukuttelee).

Joku muu on saanut tämän syksyn aloittaa minun työtehtävissä ja heille sanotaan kiitos. Minä sanoin tänään sen itselleni. Kiitos kun niin hyvin kestit kärttyisen lapsen. Sanon sen miehelleni, joka antoi minun käärityä kirjan kanssa ja otti vastaan vuorostaan kärttyisyydet, meiltä molemmilta.

Minua määrittää nyt joku muu kuin työ. Hyvä niin. Vaikka en koekaan olevani kotiäiti, koska en yllä vielä sille tasolle. Kuitenkin äityis ja koti määrittävät minua. Aikaisemmin työstä löytyneet ilon aiheet on löydettävä nyt täältä. Ehkä löydän vielä sisältäni piiloutuneen kotiäidin ja lakanat vaihtuvat useammin, lihapaldat tuoksuvat ja hymyilevä vaimo odottaa miestään kotiin. Tai sitten pysyn vain Heidinä, johon on luiskahtanut pala äityittä. Oravanpyörä on nyt erilainen, ainakin hetken. Ja tässä oravanpyörässä on parempi pitää huolta itse, että saa palautetta. Luulen, että jälleen huomenaamulla on tämän firman työntekijä hoitanut hommansa mallikkaasti;)