Oikeutta miehille

Koska olen siirtynyt trendi-lehdiltä perhelehtiin, on ajatukseni saaneet villiin laukkaan monet perhettä ja vanhemmuutta koskrévat kirjoitukset. Eri toten yleisöosasto-palstat ovat aina kutkuttavia. Olen jo pitkään, ennen perheytymistä, miettinyt kuinka vähän isillä on oikeuksia Suomessa (tämä taitaa koskea ihan koko maailmaa, Suomessa taitaa jopa olla keskimääräistä enemmän oikeuksia). Isien velvollisuuksia perätään aina ja hanakasti. Siinä me naiset ja äidit olemme hyviä. Sillä valta lapsia koskevissa asioissa on pääosin äideillä.

Lehtien keskustelupalstoilla saa jonkin verran lukea valitusta kuinka miehet eivät riittävästi osallistu lasten elämään. Varsinkin kun kysessä on avioeroperhe. Seuraavan tyyppiset lauseet toistuvat usein:'en minä sitä yksin pannut alulle', ' ei ole reilua, että kahden vanhemman perheessä vain yksi kantaa vastuun', 'me ryhdyimme tähän yhdessä'. Kaikki relevantteja argumenttja. Mutta missä ovat isien oikeudet?

Harvoin, tuskin koskaan eron tullessa mies saa huoltajuutta. Ite en tunne yhtäkään eroperhettä, jossa isä olisi saanut lapset. Mikäli äiti ei ole epäkelpohuoltaja, menevät skidit automaattisesti äidille - näin ainakin tuntuu. Miehellä ei myöskään ole lain silmissä mitään sananvaltaa lapsen saamiseen kun nainen on jo raskaana. Tämä on mielestäni pöyristyttävintä. Nainen voi siis miehen tahdonvastaisesti päättää keskeyttää raskauden. Puhutaan paljon, että se on naisen ruumis ja naisen elämä. Totta. Mutta eikö me aikuiset ihmiset luovuta jossakin määrin ruumiimme hallinnasta kun päätämme harrastaa seksiä. Jokainenhan kyllä tietää mitä siitä saattaa seurata. Lapsi on jo kohdussaan enemmän äitinsä kuin isänsä. Hämmentävää ja minusta epäreilua.

Isän oikeudet loppuvat siis siittämiseen. Mutta velvollisuudet alkavat heti kun lapsi syntyy, olet sitä halunnut tai et. Eikö tässä, rakkaat lukijat ole pientä epätasapainoa ilmassa? Sinun tuleva lapsesi voidaan siis päättää alkuunsa vastoin tahtoasi, mutta toisaalta se voidaan synnyttää myös vasten tahtoasi ja olet ikuisesti isä.

Jos minä olisin mies (tämä nyt ei tarkoita sitä, että naisena en olisi tästä asiasta tarkka:)), olisin erityisen tarkka kenen kanssa harrastan ja mitä. Sillä vastassa voi olla elinikäinen suru tai elinikäinen velvoite.

En edes lähde sille tielle, että missä ovat lasten oikeudet syntyä ja elää. Se on jo liian iso pala kakkua keskiviikkopäivälle. Mutta miesten kohtaloa hieman suren. Olisi kamalaa olla näin naisten armoilla.

Kiitos Jeesus, että olen tyttö! :)