Joulun odotusta

 Joulu ei ole koskaan ollut minulle vuoden 'se juttu'-. En aloita lahjojen ostamista kesäkuussa, laulujen kuuntelemista elokuussa tai pipareiden vääntämistä lokakuussa. Kotiani ei ole koskaan jouluisesti koristeltu enkä ole koskaan ostanut joulukuusta. Joka joulu menen äidin lihapatojen ääreen katsomaan kehitysvammaisten joulupukkiriemua. Pidän joulusta ja odotankin sitä, koska se on vuoden ainoimpia päiviä, jolloin maailma on seis. Kukaan ei odota mitään. Joulupäivän suurimpia riemuja on käpertyä joululahjakirjan kanssa sohvan nurkkaan (no, yt tuo riemu taitaa olla hetkeksi ohi) sekä käydä joulukirkoissa. 

Mutta nyt huomasin näin joulun alla, että olen monesti pysähtynyt pohtimaan mitä perinteitä minä haluiaisin välittää neiti M:lle. En haluaisi aloittaa jo syyskuussa uhkailun  kierrettä joulupukin tulemisesta (realistina ymmärrän, että tämänkin tulee mitä luultavammin vastaan) tai opettaa, että jouluna hukutaan lahjoihin. Tahtoisin välittää hänelle rauhan ja toivon juhlan, johon pikkuhiljaa valmistaudutaan ja laskeudutaan. 

No eikun arvioimaan miten olen tässä onnistunut: 

Viikonlopun olin koko viikonlopun kehistysvammaisvahtina, joten jouluvalmistelut alkoivat vasta tällä viikolla. Jestas, mikä stressi! Toivoin ja rukoilin neiti M:lle pitkiä päiväunia, jotta kaikkia asiat tulisi hoidettua. Käsittämätöntä mihin aika valui. Huomasin, että minussa heräsi äitini. Jokainen laatikko ja nurkkaus on selvitettävä ja siistittävä. Hyvä, erittäin hyvä kysymys on: miksi?. Luultavasti käymme vain kääntymässä kotona jouluna eikä tänne vieraitakaan - ainakaan niitä, jotka tutkii kaappeja, puhumattakaan verkkokomerosta, ole tulossa. Jouluna vain kuuluu tehdä niin. Kello on kohta yhdeksän ja minä olen jo 3 tuntia huhkinut, ja ihan turhia juttuja.

Ideaalini rauhallisesta valmistautumisesta jouluun meni siis mönkään jo ensi metreillä. Eilen huokasin surkeana miehelleni, kuinka ole epäonnistunut joulun tunnelman välittämisestä tytöllemme. Mieheni katsoi hämmentyneenä, että jouluunhan kuuluu stressi ja kireä tunnelma. Ja vielä kuulema viimeisenä aattoa edeltävänä yönä pitää valvoa ja hulluna valmistella kaikkea hieman kireässä tunnelmassa. Sitten tuntuu joululta. 

Luulen, että tulen onnistumaan siis jonkun jouluperinteen välittämisessä neiti M:lle:)