Jalanjäljet lattiassa

Valtakuntani ei ole kummoinen, sen myönnän. Kyläkutsuja en ole vielä jaellut. Öitä on takana jo useita, mutta ensimmäinen aamupala vasta nyt. Tämä johtunee monestakin syystä. Uskon, että tilanteeseen on tulossa muutos, sillä isäni ystävällisesti lahjoitti minulle käyttöön lapsuuteni vanhan jääkaapin. Siinä on kyljessä vieläkin se suloinen punavalkoinen tarra, jossa lukee: "Jeesus on Herra".

Niin, elämä on taas heittänyt. Uskoin, että muuttaisin tänne vasta kun remontti on valmis - toisin kävi. Parvekkeeni on täynnä remonttirojua, asuntoni avara (seinät on siis kaadettu), mutta täynnä pölyä. Mihin menenkin voin katsella jalanjälkiäni lattiassa. Nyt joku viisas miettii, että miksei nainen imuroi. No nainen imuroi ja ihan raivona koko ajan vaihdellen imuria märkään rättiin. Minkäs teet. Pölyä vaan leijailee kadonneista seinistä.

Olen työkaverini kannustuksesta pitänyt yhden nurkan järjestyksessä. Sen vähäisen ajan,minkä vietän asunnossani, vietän järjestyksen nurkassa. Sieltä kun katson, kaikki on hyvin. Yhden askeleen päässä on kaaos. Miten ihmeessä ihminen voi tietää mitä kaikkea tarvitsee kesän aikana? Olisiko Euroopan matkalle syytä pakata kuitenkin ne vähän paksummat housut ja se ihana villis vai meneekö ne suorilta varastoon... Aika raakaa karsintaa olen pystynyt tekemään, silti tukanlaitto ym. kauneuden hoitovälineitä kertyi pari laatikollista, kenkiä ehkä kolme;) Varastokin on kiitettävästi täyttynyt.

Surullista se on silti. Ei siis täällä asuminen vaan ne kaikki ihanat hepenet, jotka ovat kiltisti odottaneet koko pitkän talven päästäkseen ulos näyttäytymään ja nyt he ovat varastossa laatikoissa. Kaikkea ei voi ihminen saada. Tärkeämäpää on ehkä kuitenkin ottaa alusvaatteet ja sukat sekä vedenkeitin kun ihanan ihana rimpsuhame (kyllä mä niitäkin oon muutaman ottanut mukaan).

Elämäni on siis pahvilaatikoissa. Pitää olla käsittämättömän hyvä muisti, että muistaa missä kaikessa on mitäkin. Koska niin kuin ehkä muistatte lukeneenne, muutossa oli kaikki täydellisyyden ainekset - niin lähellä!

Kohta puolin on aika alkaa valmistua juhannushäihin. On keksittävä enää miten vessan suht pienestä peilistä pystyy näkemään mitkä kengät sopii mekon kanssa. Ehkä on syytä rakentaa joku rakennelma ja toivoa, että Herra varjelee, niin kuin tähänkin asti varjellut. Sillä sähkön käyttäminen tässä remonttihelvetissä on aina hieman epäilyksiä herättävää.