Väärään aikaan

Itse olen periaatteessa aika "hetkessä" elävää tyyppiä ja useinmiten nautin olostani missä olenkin, mutta varsinkin lasten saamisen myötä on tullut tutuksi myös ajatus siitä että pitäisikin olla jossain muualla. Ja ehkä haluaisikin olla. Töissä ollessa tuntuu joskus että pitäisi olla kotona, ja kotona ollessa tuntuu että pitäisikin olla töissä. Rasittavaa.

Ystävän facebook-seinällä törmäsin linkitettyyn artikkeliin liittyen aiheeseen, eipä ollut kovin rohkaisevaa lukea: "Tutkimus osoittaa, että ihmisillä on tapana ajatella jotakin muuta, kuin mitä he ovat parhaillaan tekemässä, ja tämä näyttää tekevän heidät alakuloiseksi." Edes oikein mukavien asioiden ajatteleminen ei "piristänyt mieltä" kuin vain hyvin vähän ja hetkellisesti.. Artikkelin voit lukea osoitteesta  http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/P%C3%A4iv%C3%A4unelmointi+tekee+ihmisen+onnettomaksi/1135261590295

Samaan ongelmaan törmättiin kun luettiin poikien kanssa kirjaa "Pikkis ei anna periksi". Pikkiksellä ei oikein koulu suju kun jalkapallo pyörii mielessä ja treeneissä taas kouluongelmat haittaavat. Onneksi tässä lastenkirjassa oli myös vastaus ongelmaan. Viisas Kyösti opastaa Pikkistä: "Sinun täytyy oppia ajattelemaan jalkapalloa, kun olet treeneissä, ja koulua, kun olet siellä. Silloin jaksat paremmin. Nythän ajattelet koulua treeneissä ja jalkapalloa koulussa. Tulet vain huonommaksi molemmissa." Niinpä niin. Tämäpä taitaa olla taito siinä missä muutkin, vaatii harjoittelua mutta sitä voi oppia. Harjoitus alkaa tänään. Ja lapset taitaa tässä asiassa olla mitä parhaimpia valmentajia. :)