Tippa

Olin nimittäin tänä iltana teatterissa. Katsomassa monologia nimeltä Tippa - yksinpuhelu alkoholista. Pienenpienessä Valimon teatterissa, paikkoja about 30, yksi ihminen loi esityksen jonka kesto, yksi tunti, hävisi ja unohtui esityksen viedessä mukanaan. Pitkän koulutuspäivän jälkeen väsyneenä ei jaksanut etukäteen fiilistellä, hyvä kun sai raahattua itsensä edes paikan päälle. Ja niin esitys veikin mennessään. Herätti, kaikissa merkityksissään.

Sitten meneekin vaikeaksi. Tahtoisin fiilistellä ja jakaa kanssasi, en vain parhaat palat vaan koko esityksen. Koska ei ns. parhaita paloja voi irrottaa kokonaisuudestaan. Täytekakun paras pala saattaa olla vaikka kuorrutus, mutta jos syö pelkkää kuorrutusta, se ei maistu lainkaan samalta eikä tavoita ollenkaan täytekakun makua. Näin taitaa olla tällaistenkin teatteriesitysten, elokuvien, kirjojenkin kanssa.. Siksi kai olenkin katsonut esim. Piukat Paikat varmasti yli 20 kertaa, ihan senkin takia että olen halunnut jakaa sen hauskan kokemuksen jonkun toisen kanssa. :) Tällä kertaa tahtoisin katsoa kanssasi uudestaan monologin Tippa. Ainakin voin suositella sitä sinullekin. :) Koska toisaalta en halua myöskään spoilata, kertoa mikä mielestäni oli tarinan "opetus" tai jotain. Alan ymmärtää teatteri-elokuva-kirja-arvostelijoiden ammatin haasteellisuuden..

Mutta sen voi sanoa että kannattaa miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Mikä rooli sillä on sinun elämässäsi? Onko iloa ilman alkoholia? Itse en ole koskaan ollut kännissä. Toisaalta en ole absolutistikaan. Ei vaan ole koskaan ollut suurempaa tarvetta. Ja jossain vaiheessa se kääntyi niin päin että oli hienoa kun saattoi sanoa ettei ole koskaan ollut. Mutta onhan tuota alkoholin käyttöä nähnyt, sekä lähipiirissään että Suomessa yleisemminkin. En usko että alkoholilla saavuttaa mitään mitä ei selvinpäin voisi olla. Mutta toisinpäin aivan varmasti.

Tippa? Entäpä jos ei tippaakaan?