Raha on aikaa?

Monenlaisia pohdiskeluja aiheutti elokuva In Time.  Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset lakkaavat vanhenemasta täytettyään 25 vuotta ja joutuvat sen jälkeen hankkimaan itselleen lisää elinaikaa minuutti minuutilta. Maailmassa aika on rahaa – kirjaimellisesti – ja rikkaat voivat elää ikuisesti, kun taas köyhät joutuvat kerjäämään, lainaamaan ja varastamaan muutamia minuutteja kerrallaan selvitäkseen hengissä seuraavaan päivään. Kaikki maksut (bussimatka, ruoka jne) lyhensivät elinaikaasi, joka sekuntti sekunnilta välkkyi ja väheni käsivarressa. Melko karua.

Jos itselläni olisi jäljellä se alle yksi päivä, joka useimmilla elokuvan köyhillä oli, paljonko antaisin? Kaikkein rakkaimmalle varmaan antaisin puolet, olisi ainakin sitten saman verran yhteistä aikaa jäljellä.. Tuntemattomalle tuskin liikenisi. Mutta entäpä jos itsellä olisikin rikkaiden sata tai tuhannet vuodet; paljonko antaisin ja kenelle? Mikä olisi sopiva elinaika? Olisiko se sama keskiverto-Virtaselle ja huipputaitavalle lääkärille?

Ja kuten ihmisten kesken aina; osa on valmis vaikka tappamaan saadakseen itse elää kuolemattomana, osa antaa omastaan, vähästäkin. Jos aika olisi jaettu tasan kaikille, olisi sitä ollut riittävästi jokaiselle, mutta rikkaat elivät omalla alueellaan, maksaen aterioistaan viikkoja, säilöen pankkiholveissaan tuhansia vuosia ja pelaten pokeria sadoilla vuosilla. Kaikkein karuinta oli tajuta, kuinka tarkka vertauskuva elokuva oli meidän maailmastamme, jossa ajan sijaan pelataan rahalla ja ruualla, puhtaalla juomavedellä. Ja se, että itse "pelaan pokeria" toisten ihmisten minuuteilla. Olen turtunut ajattelemaan etten voi ratkaista maailman ruokaongelmaa, mutta ehkä jotain voisinkin tehdä? Mikä meidän maailmassa olisi se vastaava ratkaisu kuin elokuvan päähenkilöiden tapa toimia?

Tässä blogissa taisi nyt tulla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia..

Onneksi en tiedä paljonko aikaa itselläni on jäljellä. Hyvä silti silloin tällöin herätä huomaamaan, että saattaa olla vain vuosi. Tai päivä. Kuten eräs aikansa toiselle lahjoittanut kirjoitti: "Don't waste my time."

Tänään siis rukoilen Psalmin sanoin: "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." (Ps.90)