Mitä valitset?

Tunnetko sinäkin tyyppejä jotka perustelevat ilkeitä puheitaan: "mä oon vaan rehellinen!"? Jokin siinä on aina tökkinyt. Asiat kun voi sanoa niin monella tapaa. En tietenkään ole rehellisyyttä vastaan, aina tulee pysyä totuudessa, mutta kuten sanonta sanoo: "totuus ilman rakkautta on julmuutta". Voi olla rehellinen olematta ilkeä. En väitä että se olisi helppoa mutta eiköhän toinen sen vaistoa jos siihen edes pyritään.. Että kunnioitetaan toista. Ilkeily ja "suoraan sanominen" höystettynä lauseella "mä oon vaan rehellinen" on manipulointia. Vaikeahan siihen on vastaankaan sanoa jos toinen kerran, totta tosiaan, on Rehellinen. Mutta todellakin, sanat ovat moraalisia valintoja.

Artikkeli jatkaa: "Sanat ovat aina moraalisia valintoja. Niillä voi rakentaa tai hajottaa, kannustaa tai ylenkatsoa." Voin siis valita keskitynkö toisen ihmisen voimavarojen lisäämiseen vai arvosteluun. Tekisi mieli kysyä niinkuin Dr. Phil aina joskus vierailtaan: "Is that working for you?" Tokikin ilkeilijä luultavasti purkaa vain omaa pahaa oloaan ja siihenhän se voi "auttaakin", mutta jos hän toivoo jotain muutosta parempaan, aiheessa jota arvostelee, niin lopputulos harvemmin on toivotun suuntainen. Eli jos homma ei kerran toimi niin miksi jatkaa?! Voisikohan keskittyminen niihin asioihin jotka ovat hyvin saada myönteistä muutosta aikaan? Näin uskon, (ja käsittääkseni monet tutkimuksetkin todistavat).

Miksi se sitten on niin vaikeaa? No, tiesihän ne sen jo Raamatun aikaan, Jaakobkin kirjoittaa: "Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! - kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä." (Jaak. 3:5,8) Eihän silti lakata yrittämästä. Artikkeli päättyy näin: "Istuttakaa enemmän kukkia. Missä on enemmän kukkia, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille." :)

(PS. Artikkeli oli Meidän Perhe-lehdessä 2/2011, "Leima otsaan")