Hyvin vai hyvin huonosti?

Jaana-Mirjam Mustavuoren kanssa olen "väsynyt ihmissuhdemössön vatvomiseen, henkilökohtaisten ongelmien vatkaamiseen ja yhteiskunnallisten epäkohtien märehtimiseen. Elämä on enemmän kuin traumamme, pulmamme ja kaikenlaiset kokemamme vääryydet. Miten aina tulemmekin kiinnittäneeksi niin paljon huomiota epäkohtiin, kun moni asia on samaan aikaan hyvin?"

Niinpä. Sorrun tähän siis itsekin vähän väliä: valivalivalivali ja niin edelleen. Mutta kyllä se silti on välillä masentavaa kuunneltavaa; sekä omasta suusta että toisten. Vetää jotenkin mielen matalaksi. Sanoilla voi näet luoda tunnelmaa ja mieluummin sitä nauttisi ystävien kanssa hyväntuulisesta tunnelmasta kuin synkästä.

(Erotukseksi tästä pitää sanoa että on elintärkeää saada jakaa myös niitä hetkiä ja asioita kun on vaikeaa, hankalaa, raskasta. Kun on oikeasti mieli maassa tai pelottaa. Nyt en kuitenkaan tarkoita tällaista jakamista vaan sellaista yleistä valitusta pikkuasioista.)

Itsellä valivali-vaihde tuppaa tunkemaan päälle erityisesti väsyneenä. Ja koskapa pienten lasten äiti EI olisi väsynyt?!? Eli tässä elämäntilanteessa valivali on ns. helppo vaihtoehto; kaataa omat kurjat fiilikset kenen tahansa niskaan joka jaksaa edes pari minuuttia kuunnella... Anteeksi!

Olen itse ollut kahteen otteeseen Etiopiassa (3 kk ja 3 viikkoa). Jotenkin niiden matkojen jälkeen on nähnyt selvemmin miten monet ja monella tavalla omat asiat on HYVIN. Kuinka ärsytti muiden valitus pikkiriikkisistä ongelmista kun toisilla ei ole ruokaa, terveyttä, perhettä, turvallisuutta... Harmi vaan että se selvänäköisyys katoaa niin nopeasti. :oP

Silti tahtoisin edes joskus muistaa olla kiitollinen ja keskittyä niihin asioihin jotka on hyvin. Jakaa niitä muiden kanssa. Siksipä tänään kysynkin: mistä SINÄ olet kiitollinen tänään?