Huomisen unelma

Muistatko omasta elämästäsi sellaisia raskaita hetkiä joiden keskellä olet miettinyt etteikö tämä KOSKAAN lopu?!? Joskus kurjat tapahtumat kasaantuvat, väsymys painaa eikä tunnelin päässä todellakaan näy valoa, vain pimeyttä.. Tai kun olet odottanut jotakin oikein kovasti; kuinka hitaasti aika kuluukaan..

Lucado kuvaa kirjassa kuinka nuori nainen, viimeisillään raskaana, valittaa ettei jaksa enää. Ja kieltämättä, kun muistelen omien poikieni odotuksen loppuaikoja niin fiilis oli todellakin se ettei se lapsi synny koskaan. Että tämä raskaus vaan jatkuu loputtomasti,  lukemattomat pienet vaivat ja valtava maha ovat minussa ikuisesti. Käsittääkseni yksikään lapsi ei sinne mahaan ole koskaan jäänyt, mutta fiilis on todellinen ja joka hetkellinen.

Tai vaeltamassa, pitkää matkaa kulkiessa, jalat väsyneinä ja rakoilla, raskas taakka niskassa.. Tai lentokentällä, vaihtolentoa odotellessa, kovalla penkillä, väsyneenä mutta ilman mahdollisuutta nukkua.. Matkalla.

Kun odotin poikia, oli hienoa nähdä pieniä vauvoja; kohta meilläkin on tuollainen! :) Tai hypistellä vauvan vaatteita; onko se tosiaan näin pieni, miten kukaan voi mahtua näihin?! Sai nähdä välähdyksen tulevasta, odotuksen loppumisesta. Lentokentällä jos voi vaikka lueskella määränpäästä kertovaa kirjaa tai katsella karttaa, voi hetkeksi päästä ajatuksissaan jo perille.

Kerran (taisiis ainakin kerran) oli Jeesuskin pitkän päivän jälkeen raskaalla mielellä. Silloin hän oli ystäviensä kanssa vuorella ja sai hetkeksi nähdä huomisen unelman. Kirkastusvuorella. "Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle näky on eriskummallinen: sädehtivät valkoiset pilvet, ääni taivaasta, elävät menneisyyden hahmot (Mooses ja Elia). Mutta Jeesukselle se on näkymä kodista. Kurkistus eiliseen. Vilkaisu huomiseen. Hän on saanut - niin kuin mekin olemme saaneet - nähdä pilkahduksen kodista. Ja huomisen unelmasta tulee tämän päivän rohkeus." (s.130)

Raskaiden hetkien keskellä välähdys kodista, tulevasta taivaan kodista, antaa voimaa jatkaa matkaa. "Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti." (2 Kor.4:17-18)

Missä sinä olet kokenut ja saanut tällaisia rohkaisevia välähdyksiä tulevasta? Itseäni on auttanut monet raamatunkohdat, virret ja ihanat rohkaisevat ystävät. :) "Huomisen unelmasta tulee tämän päivän rohkeus."