Dawson's Creek-oppi

En tiedä oletko sarjaa seurannut, eikä se ehkä ole oleellistakaan, mutta sarjassa seurattiin nuorten ihmisten elämää, ystävyyttä, rakastumisia, perheitä, ihmissuhdesotkuja; perusmeininki siis. Eräs suurkaupungista tähän pikkukaupunkiin muuttanut tyttö, Jen, asui mumminsa kanssa kahden. Mummi oli uskovainen ihminen ja usein heillä menivätkin niin sanotusti sukset ristiin. Erään kerran olikin sitten joku iso ongelma (en enää muista mikä) ja mummi ”Grams” rukoili asian puolesta. Jen tuhahteli ettei tuosta ole mitään hyötyä, kuvitteletkos muka voivasi muuttaa Jumalaa?!? Tähän isoäiti vastasi, ettei rukous välttämättä muuta Jumalaa tai hänen toimintaansa, mutta rukous muuttaa MINUA.

Niin. Itselläkin on turhan usein se ajatus että rukoilemalla voisi saada itselle kaikkea kivaa, asiat paremmin, helpotusta asioihin, terveyttä läheisille ym, sinänsä ihan hyviä ja rukoilemisen arvoisia asioita toki. Mutta että rukous tosiaan saattaakin vaikuttaa niin että itse muutun. Oma suhtautumiseni muuttuu. Näen selvemmin Jumalan tahdon elämässäni. Negatiiviset ajatukset toisia kohtaan lieventyvät ja saatan huomata asioiden toisenkin puolen. Oppia kärsivällisyyttä. Vähintään saan purkaa mieltäni Taivaan Isälle ja tottahan toki jo pelkästään se helpottaa oloa. Joten kannattaa ehdottomasti rukoilla! ..ja saattaahan Taivaan Isä vastata pyyntöihinikin kyllä. :)