Vilpittömyys

Tätä päivää on pienryhmäriparillamme leimannut käsite vilpittömyys. Joskus kuule puhuttavan, kuinka monet kehitysvammaiset ovat aina niin suoria ja aurinkoisia. Kokemukseni mukaan se ei pidä paikkaansa, vaan ihmiset ovat aina ihmisiä kaikkine tunteineen. Silti tässä keskimääräistä vanhvempaa tukea tarvitsevassa joukossamme on jotain kovin suoraa ja aitoa.

Tänä aamuna eräs ohjaajistamme kehui rippikoululaisiamme, koska he olivat pääosin käyttäytyneet oikein hyvin ja malttaneet odottaa meidän aikuisten ajoittain sekavia ohjeita. Silloin yksi riparilaisemme, jolla oli ollut känkkäräkkää liikkeellä, totesi hieman surullisisti: "Eikö voitaisi myös kiittää niitä, jotka ovat olleet kärttyisiä?"

Työskentelyssä puhuttiin rukouksesta ja Jumalasta. Nuoret pohtivat, mistä he voisivat kiittää. Yksi leiriläinen totesi, että hän kiittää joka päivä Jumalaa siitä, että hän saa elää ja olla olemassa. Harvoin tällaista rippikoulussa kuulee. Toinen puolestaan totesi kiittävänsä Jumalaa siitä, että on olemassa haukia, joita hän sitten voi kalastaa. Aika eritasoista, mutta kovin aitoa ajattelua.

Päivä päättyi tuttuun iltahartauskuvioon, jossa jokainen rippikoululainen kävi sammuttamassa oman kynttilänsä. Alku kuitenkin hieman viivästyi, koska yhtä nuorta vielä odotettiin. Tunnelma oli jo hartauteen virittynyt, kun hän juoksi sisään avustaja kannoillaa ja boltilaisen tuuletuksen kera huudahti: "Terve kaikki!" Sitten hän otti paikkansa ja kierros alkoi. Kesken hartauden kuului kimeä pörähdys, keskiaikaisella kielellä peräpuhallus. Tämän kehontoiminnon omistaja kuitenkin välittömästi kovalla äänellä ja syyttävällä äänensävyllä lausui vierustoverinsa nimen, joka hämmästyneenä pyöritteli silmiää kuin hedelmäpeli kuvakiekkojaan. Siinäkö karisi vilpittömyys? Muut nuoret eivät olleet millänsäkään. Sen sijaan meillä aikuisilla oli pokassa pitämistä. Tilanne ei kuitenkaan vielä päättynyt. Alttarille tullessaan kaasuttajan oli tunnustettava ohjaajalle lausumansa väärä syytös: " Se olin minä." Vasta sitten kynttilän saattoi sammuttaa.

Vilpitöntä harmitusta, vilpitöntä kiitosta, vilpitöntä iloa, vilpitöntä katumusta, vilpittömiä tunteita. Sellainen oli tämä päivä.