Kun lapsena pääsimme ulkomaille, liittyi vanhempieni kasvatusperiaatteisiin ajatus siitä, että joka päivään liittyy jokin kulttuurikohde. Tämä tapa on jäänyt päälle. Olen puolenvuoden sisällä käynyt kaksi kertaa Tukholmassa. Ruotsissa vietetty päivä on sattunut kummallakin kerralla olemaan maanantai, joka on museoiden yleisin kiinniolopäivä. Harmi! Onneksi on komeita kirkkoja - Tukholmassa varsin monia :)

 

Näillä kirkkovierailuilla olen huomannut, että lasten viihtymiseen on Ruotsin kirkossa panostettu. Moneen kirkkotilaan on liitetty monenlaista katsottavaa, tutkittavaa, tehtävää ja käsillä käsiteltävää. Viimeisimpänä esimerkkinä kävin Kustaa Vaasalle omistetussa noin satavuotiaassa barokkihenkisessä kirkossa. Sen kirkkosalin neljä kulmaa oli omistettu kattomaalauksien mukaan neljälle evankelistalle. Jokaisen evankelista kappelissa oli jotain erityistä. Ensimmäinen kulmakappeli kertoi lähetyksestä, kansainvälisestä diakoniasta ja reilusta kaupasta. Erilaisia reiluja esineitä oli katseltavana ja kokeiltavana. Toinen kappeli on omistettu esirukoukselle. Sieltä löytyivät rukouskynttilät, rukoushelmet, esirukouslaatikot ja viriketekstejä. Kolmas kappeli oli omistettu sakramenteille. Siellä oli myös pieni (suihku)lähde, jonka yhteydessä kerrottiin Jeesuksesta elämän vetenä ja Jeesuksen kohtaamisesta samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Tämä kulmakappeli toimi myös kastekappelina. Neljännessä kulmassa oli leikkimökin kaltainen kirkko, jonka sisällä oli mahdollisuus piirtää, selailla hengellisiä lasten kirjoja ja tutustua kristillisiin symboleihin. Mukaan sai ottaa kalankuvan.

 

Tämä lapsiystävällisyys teki minuun vaikutuksen. Messunkin aikana moni lapsi varmaan hyvinkin saattoi käydä hetken piirtämässä "kirkkomökissä". Oikeastaan kaikki tämä oli virikkeellistä myös aikuiselle. Kaikkihan me olemme oikeastaan taivaan Isän lapsia hänen ihmeittensä äärellä. Hyvä Ruotsin kirkko, tästä mekin voisimme ottaa oppia.