Onnistumisia

Toisinaan tätä elämää katsellessa sitä jotenkin ajattelee, että kaikki ihmiset ovat ovat kyynisiä ja nauttivat lähinnä toisten epäonnistumisia. Tämä päivä on onneksi jälleen luonut uskoa siihen, että on meissä ihmisissä hyvääkin. Jo pienryhmäriparimme ensimmäisen päivän aamutoimet sujuivat ilman sen suurempia kommervenkkejä, mutta ensimmäinen varsinainen onnistuminen tapahtui aamuhartaudessa. Jokaisen päivän ensimmäisessä rukoushetkessä sytytämme jokaiselle riparilaiselle kynttilän ja kiitämme hänestä. Illalla sama toistuu, kun liekit sammutetaan. Tänään jokainen uskalsi jo itse tulla alttarin ääreen tätä tehtävää hoitamaan ja lausua oman nimensä. Sympaattinen hetki.

Toinen onnistuminen oli ensimmäinen työskentely, jossa maalattiin jokaiselle peili, josta kukin sai sitten katsoa, kuka on Jumalalle aarre. Myös herneitä istutettiin purkkeihin, jotta pääsemme tutkimaan kasvun ihmettä. Työskentelyn vetäjä tuli oppisessiosta loistaen onnesta kuin Naantalin aurinko. Tyytyväisiä olivat myös nuoremme. Tämä toistui myös iltapäivällä.

Kolmas onnistuminen liittyi isosiin, jotka vielä eilen olivat hieman epävarmoja uudenlaisen riparin edessä. Jo tänään riparilaisemme olivat ottaneet heidät omikseen. Ryhmissä keskustelukin sujui niin, että kaikki eivät ehtineet toimintaosioon lainkaan.

Neljäs onnistuminen liittyi musiikkiin. Pidämme yhteisiä lauluhetkiä toisin, niin sanotusti tavallisen rippikoulun kanssa. Pienryhmämme lauloi tänään isomman ryhmän mennen tullen kumoon. Jos siinä touhussa ei aina kyettykään lukemaan oikeassa tahdissa sanoja virsikirjasta, vedettiin sitten toisilla, tutuilla sanoilla. Tosin kiitos myös naapuriryhmän nuorille siitä, että toivoitte meille tuttuja lauluja.

Illalla vielä saunottiin - ja moni uskalsi käydä myös järvessä. Parhaimmillaan sitä uimista muistelteltiinkin useita kymmeniä kertoja. Kaikkineen siis hyvä päivä. Yksi leiriläinen totesi, että tahtoisi olla täällä toisenkin viikon. Melkoista näin leirin toisena päivänä.