Näihin aikoihin vuonna 1517 nuori vihainen mies kävi kolkuttamassa kirkon ovea vasaran kera. Kiinnittämällä kuuluisat teesinsä Wittenbergin linnakirkon oveen Martti Luther aloitti kirkossa suuren muutoksen. Lutherin seuraajat kutsuvat tätä tapahtumaketjua uskonpuhdistukseksi tai reformaatioksi. Ajatuksena kummassakin ilmaisussa on se, että usko karsitaan jostain ylimääräisestä ja palautetaan uskon joskus vallalla ollut muoto. Luterilaisuus toki karsikin myöhäiskeskiaikaisesta kristillisyydestä piirteitä, joita joskus aikaisemmin ei ollut tunnettu. Tämä vuoksi purettiin esimerkiksi pappien selibaatti ja anejärjestelmä. Samalla kuitenkin myös kehitettiin jotain aivan uutta, kuten virsilaulu ja regimenttioppi. Luther tuntui siis katsovan sekä menneeseen että tulevaan.

 

Luterilaisen kirkon vahvuus ja ongelma on siinä, että kirkkomme ytimessä on ajatus muutoksen mahdollisuudesta. Tämä muutos on vieläpä sellaista, joka voi lähteä seurakuntalaisten joukosta – jopa yhdestä ihmisestä. Lutherille tärkeää oli, että jokainen ihminen voisi lukea itse Raamattua ja ajatella omilla aivoillaan. Uutta uskonpuhdistusta ovat huutaneet aika ajoin, mitä erilaisimpien näkemysten edustajat. Kirkkomme on dynaaminen orgaani, jota Kristus edelleen ohjaa.

 

Lutherin uudistusten pohjaksi nähdään usein Sola scriptura –periaate, jonka merkitsee, että uskomme perustana ovat yksin Raamatun pyhät kirjoitukset. Protestanttisen perinteen mukaan Raamatun lukeminen on jokaisen oikeus. Tämä johtaa toisaalta siihen, että me luemme Pyhää kirjaa varsin moninaisin tavoin ja tulkitsemme kirjoituksia eritavoin. Jonkinlaisen tulkinnan tekee meistä jokainen. Sen lisäksi jokaisella Raamatun lukijalla lienee joitain erityisen kiehtovia tai rakkaita kohtia. Niihin me mieluusti palaamme ja niitä siteeraamme. Lopulta tulkintamme eivät suinkaan aina kulje käsi kädessä vaan haastavat toinen toisensa.

 

Olivat kaikki Raamatun kirjoitukset Lutherille samanarvoisia? Hankala kysymys. Toisaalta Raamattu oli Lutherille kaiken perusta. Toisaalta kuitenkin Lutherin teologiset perusajatukset nojasivat erityisesti tiettyihin kirjoituksiin. Koko Lutherin aloittama työ lähti liikkeelle muutamista Roomalaiskirjeen jakeista, joihin hän sittemmin usein viittasi. Niin muodostui luterilaisuuden iskulause ”Sola fide, sola gratia” eli "yksin uskosta, yksin armosta". Näin voisi ajatella, että edelleenkin tämä uskoa ja armoa korostava uskon tulkinta saisi hallita kirkkomme elämää ja kehitystä. On tärkeidenkin asioiden joukossa on erityisen tärkeitä asioita.