Lakkiaispäivä on rajapinta, jossa yhdistyy mennyt ja tuleva. Olemme eräänlaisella aikuistumisen portilla, jossa moni nuori on lähdössä aikuisuuteen varmoin askelin. Tämä on päivä, jolloin lausutaan paljon kauniita sanoa ja annetaan monelle aikuistuvalle nuorelle vielä joitain elämänohjeita. Siinä samassa me hieman vanhemmat saamme muistella omia kouluaikojamme, nuoruutta. Päivän täyttää nostalgia, vaikka tietysti erityisesti iloitaan niistä saavutuksista, joita tämän kevään ylioppilaat ja muut valmistujat ovat työllään saavuttaneet. Tänä päivänä kokeet ja kouluvuosi ovat takana. Tulevaa opintietäkin katsellaan toivottavasti toiveikkaasti ja vailla huolta. On siis tietyllä tavalla levon aika.

 

Kiitoskin kuuluu tähän päivään. Osansa kiitoksista saavat ja ansaitsevat päivänsankarit, heidän kotiväkensä ja opettajansa. Kiitoksemme ansaitsee varmasti myös taivaallinen Jumala, joka opinkin karttumisessa lopulta on kasvun antaja. Moni meistä tänään tahtoo nähdä koulunsa päättävien paperit. Jumala on niistä tuskin erityisen kiinnostunut. Jumala iloitsee puhtaasti ihmisestä – ei todistuksesta. Sitä Jumala varmasti pitää kuitenkin arvossa, että ihminen on tahtonut lahjojaan käyttää ja taitojaan kartuttaa. Kyllä Jeesuskin tutki kirjoituksia ja nuoresta alkaen keskusteli oppineiden kanssa.

 

Tietojen ja taitojen karttuminen on jotain, mitä todistuksista voidaan lukea. Tiedot ja taidot eivät kuitenkaan tuota mitään hyvää, jollei meillä ole viisautta niiden käyttämiseen. Tätä viisautta Jumala voi meille opettajaa ja jakaa. Jeesus ei ymmärrettävästi osallistunut ylioppilaskirjoituksiin. Häneltä ei ole myöskään jäänyt omakohtaisia kirjoituksia. Kuitenkin ainakin kerran hän kirjoitti ja tulokset olivat mullistavia. Evankelista Johannes kertoo meille, kuinka Jeesuksen luo tuotiin rikkomuksestaan kiinni jäänyt nainen kivitystuomiolle. Jeesus kumartui ja kirjoitti maahan jotain, joka on salaisuudeksi jäänyt, lausui pari sanaa ja jälleen kumartui kirjoittamaan. Katu rauhoittui eikä yhtään kiveä heitetty. Armo ja rakkaus kulkivat yli lain ankaran kirjaimen. Armo ja rakkaus ovat ihmistä suurempaa viisautta. Sitä, kun oppisi.