Sivun toiminnot
Konfirmaatio
Mieliinpainuva, opettavainen, hauska ja monin tavoin sympaattinen pienryhmärippikoulumme saavuttaa sunnuntaina päätöksensä. Edessä on vielä tärkeä ja suuri juhla - konfirmaatio. Päivän aiheena on Jeesuksen vertaus eksyneestä lampaasta. Sen pohjalta, yhteisen aikamme vivahteilla höystettynä on syntynyt tämä konfirmaatiosaarna:
"Tämän rippikouluviikon kuluessa me olemme nähneet lampaita. Rohkeimmat ovat niitä jopa silittäneet ja ruokkineet eläintilalla käydessämme. Olemme myös puheet lampaista. Jo riparimme ensimmäisenä päivänä pohdimme, miksi Jeesus puhuu usein lampaista ja paimenesta. Silloin kirjoitimme ylös lauseen: Herra on minun paimeneni. Lammas tarvitsee paimenen, joka sitä hoitaa, ruokkii ja suojelee. Me ihmiset olemme kuin lampaita. Me tarvitsemme Jumalan hoitoa. Jeesus kertoo olevansa hyvä paimen. Sellainen auttaja, joka tekee mitä tahansa meidän puolestamme.
Jumala kantaa aina suurinta huolta niistä, jolla on hätä tai jotka ovat heikkoja tai yksin. Elämämme hankalimpina hetkinä hän nostaa meidät kuin hätääntyneen karitsan ja kantaa huomispäivään. Hätääntynyt karitsa ei aina ymmärrä, että paimen yrittää auttaa ja se saattaa pyrkiä pois auttajansa sylistä. Hyvä paimen lähtee silloin uudestaan auttamaan karkulaista. Vasta sitten, kun eläin pitkään saanut olla hoitajansa lähellä ja nähnyt tämän hyvyyden, se oppii luottamaan paimeneensa joka tilanteessa. Ihmisenkin tulee pyrkiä lähelle Jumalaa, jotta uskaltaisi hädän hetkellä luottaa Jumalan apuun vastaan pyristelemättä.
Muistan jo lapsena kuulleeni tämä vertauksen eksyneestä lampaasta. Ymmärsin kyllä, kuinka hienoa on, että paimen lähtee etsimään harhaan joutunutta ja yksinäistä lammasta. Samalla kuitenkin, mitä tapahtuu niille yhdeksällekymmenelleyhdeksälle, jotka jäävät ilman vartijaa. Ovatko he nyt suojaa ja apua vailla? Eivät ole. Tämä vertaus ei nimittäin kerro vain siitä, millainen Jumala on vaan myös siitä, millainen on seurakunta.
Lauma itsessään tarjoaa apua ja turvaa. Seurakunta on turvallinen lauma, jossa kaikille on oma paikka. Tässä Jumalan suuressa perheessä kaikki ovat tärkeitä ja rakastettuja. Meillä, kirkolla, on myös Jeesuksen antama tehtävä. Meidän täytyy hoitaa toinen toisiamme. Jumala on antanut meille erilaisia lahjoja, joilla voimme toisiamme auttaa ja ilahduttaa. Näitä lahjoja on teillä runsaasti rippikoulunuoret. Sen me ohjaajat, isoset ja avustajat olemme tämän viikon aikana nähneet. Tämä rippikoulu on ollut myös meille mieleenpainuva ja ihana kokemus. Te olette arvokkaita, te olette ihmeitä.
Tänään olemme koolla Hvittorpin kappelissa. Lauma on kasassa. Meillä on toisemme. Jumalan perhe on aina koolla messussa. Seurakunta on olemassa rippikoulun jälkeenkin. Jeesusta me emme voi tänään silmillämme nähdä. Silti hän tulee itse tähän juhlaamme, kuten messuihin aina. Raamatussa hän puhuu meille, kuulee meitä kun me rukoilemme ja salatulla tavalla hän kätkeytyy ehtoollisleipään – ja viiniin. Niin hän tulee aivan lähellemme ja antaa meille voimaa kulkea tästä eteenpäin Jumalaa ja toinen toistamme rakastaen."