Elämää joukkoliikennevälineessä

Tänään töihin tullessani hyppäsin vaihtopysäkiltä toiseen bussiin ja pääsin todistamaan aikataulujäsennyksen aatelia. Viereeni istahti joukko nuoria aikuisia ja heidän ohjaajiaan, jotka olivat tulleet päiväretkeltä paikasta X. Nuorilla oli kaikilla jonkin asteinen kehitysvamma ja retki kuului luultavimmin heidän koulutukseensa tai työtoimintaan.

Eräs näistä nuorista ilmoitti pikaruokaketjun ohi ajettaessa, että hän aikoo vapaa-aikatoimintansa aikana mennä kyseiseen paikkaan. Ensin ohjaajat (ja minä siinä tietenkin, istuinhan siinä vieressä) eivät ymmärtäneet mistä oli kyse ("ei me nyt työtoiminnan aikana hampurilaisia", "meillä on ruokaa siellä työtoiminnassakin"). Jossakin vaiheessa toinen ohjaajista ymmärsi, että kyseessä oli vapaa-aika, siis kotona/vapaalla vietettävä asia! Siinä hetkessä tajusin, miten tämä nuori oli lokeroinut elämänsä. Arvelin, että hänelle on varmaankin tehty jos jonkinmoisia suunnitelmia kuntoutuksen ja muun takia. Nuori tietenkin loogisesti lokeroi myös vapaa-aikansa "toiminnaksi".

Asia on tavallaan huvittava, mutta sisältää minusta myös negatiivisemman puolensa. Nuorta mitenkään tuntematta voisin olettaa, että kapulakieltä on kuultu niin ohjaajien kuin muidenkin ihmisten suusta melkoisesti. Mietinpähän vain, haluaako moni suunnitella elämäänsä niin paljon kuin useille suunnitellaan? Toivottavasti jokainen pääsee ainakin vaikuttamaan elämänsä suunnitteluun, riippumatta siitä kuinka paljon tukea elämäänsä tarvitsee.

Pääsin illalla kotiin palatessani kuulemaan myös toista keskustelua. Hieman aamuista porukkaa nuoremmat neidot keskustelivat kovaan ääneen siitä millaisen maineen kukin heidän tuttunsa on lähialueella saanut. Ihan etu- ja sukunimiä käyttäen. Kiintoisa keskustelu sekin, tosin karmivalla tavalla. En muista (tai halua muistaa, ehkä aivot tässä toimivat hyväkseni) itse kertoneeni noin yksityiskohtaisesti kenestäkään bussissa, en ainakaan lähes huutaen. Mietin tässä, miten nämä neidot eivät voineet ymmärtää sitä että koko bussi kuuli ja joutui tahtomattaan kuulemaan heidän vilkkaan keskustelunsa. Heräsin kuitenkin jälleen siihen todellisuuteen, että mietin tarkasti millaisia keskusteluja tulen bussissa/junassa/lisää tähän jokin joukkoliikenneväline jolla kuljet harrastamaan vastaisuudessa, myös puhelinkeskusteluja. Joukkoliikennevälineessä kun on muitakin.

(Tämän kirjoituksen oikoluvun aikana heräsi tunne siitä, että minusta kasvaa isona sellainen pelätty kukkahattutäti :D )