Sivistystä koteihin

Olen kotoa muuttoni jälkeen maksanut itsenäisesti televisiolupamaksua vuosien ajan, periaatteesta. Se ei ollut opiskelijabudjetissa kovinkaan iloinen rahareikä, mutta tunsin ja tunnen yhä velvollisuudekseni suoda itselleni ja muille muitakin kulttuurielämyksiä kuin CSI:n tai Täydellisten naisten kaltaisia tuotteita. Yleisradio on vuosien varrella tarjonnut tietoisuuteeni laajennusta erilaisin ohjelmin, jotka ovat saaneet minut todella ajattelemaan.

Ensimmäinen mieleeni jäänyt dokumentti on Apollo 13 kertova dokumentti 1990-luvun noin puolivälistä, jota katsoin kuin naulittuna. Dokumentti uusittiin useaan otteeseen ja joka kerta se mietitytti eri tavalla. Samainen ohjelma uusittiin tänäkin vuonna, tosin enää se ei tuonut samanlaisia tuntoja pintaan kuin ennen. Tämä saattaa johtua myös siitä, etteivät vanhempani olleet vieressä kertomassa siitä missä he olivat, kun näkivät onnellisen maahanpaluun vuonna 1970.

Viime aikoina olen oppinut arvostamaan Ylen ohjelmia ja niiden globaalia näkökulmaa. Kesällä katselin geenimanipulaatiosta kertovia ohjelmia joissa näkökulma oli jokaisessa erilainen. Olen ihastunut myös "Muut kuusi miljardia"-projektiin. Muutaman minuutin mittaisissa inserteissä ihmiset kertovat itselleen tärkeistä aiheista. Tänään näin pätkän, jossa vanhempi nainen kertoi odottavansa kuolemaa. Miten rehellistä ja kaunista! Tutkin naisen kasvoja, väsyneitä ja elämän uuvuttamia. Tuskin olisin katsonut häntä kadulla, saati sitten keskustellut hänen kanssaan. Eihän meillä olisi ollut yhteistä kieltäkään, hän puhui ymmärtääkseni espanjaa enkä minä sitä ilman tekstitystä olisi ymmärtänyt. Hänen sanansa saivat minut kuitenkin miettimään sitä miltä hänestä tuntui, kun hän kertoi rankasta aiheesta.

Lapsuuteni sankarit, Pelle Hermanni ja muu Pikku Kakkosen väki olivat tärkeimpiä asioita, joita pikkutytön iltaan tuolloin lama-aikana kuului. Pikku Kakkosta voi pitää osaltaan sivistävänä ohjelmana, kerrottiinhan siellä erilaisista asioista, joita lasten tulisi tietää. Muistan edelleen heikoista jäistä kertovan pätkän, joka saa niskakarvani vieläkin pystyyn. Inhosin koko pätkää, mutta enpä mennyt hyppimään jäille.

Vuosien aikana tehdyt ajankohtaisohjelmat ovat myös avartaneet näkemystäni maailmasta. Yhtenä esimerkkinä mainitsen Somalimaasta tehdyn jutun, jossa toimittaja kävi paikan päällä katsomassa millaista siellä todella on. Vau miten hienosti ihmisiä oli haastateltu ja miten koko homma oli hoidettu! Hyvä! Ylellä osataan siis itsekin tehdä laadukasta ohjelmaa, hupia ja vakavaakin puhetta. Kukapa sukupolveni ihmisistä voisi unohtaa esimerkiksi Studio Julmahuvia? En olisi myöskään päässyt osalliseksi jääkiekon maailmanmestaruudesta 1995 tai Lordin euroviisuvoitosta ilman Yleä niiden välittäjänä.

Toimiakseen jonkin asian parantamiseksi, on ensin saatava tieto siitä että jotakin on vialla tai juhliakseen saatava siihen syy. Enpä usko, että Gossip Girliä tuijottaessani olisin ikinä saanut näin paljon tietoa maailmasta ja suurista tapahtumista. Saattaisipa ajatusmaailmanikin olla hieman erilaista ilman Ylen sivistävää näkökulmaa. Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, itse koen saaneeni vastinetta jokavuotiselle lupamaksulleni. Aion maksaa sen vastaisuudessakin.

PS. Verkosta näkee paljon Ylen tarjontaa, kannattaa käydä sivistämässä itseään. Tätä kirjoittaessa TV:n ruudulta näkyy dokumentti kiinalaisista, jotka yrittävät valittaa paikallishallinnoistaan ja heidän toimistaan. Voisiko kaupalliselta kanavalta myöskään katsoa livenä tehtyjä messulähetyksiä tai muuta hartausmateriaalia? Enpä usko.