Salamatkustajasta kanssamatkaajaksi

Kun ikää tulee lisää, kuuluisi ihmisen ymmärtääkseni kasvaa aikuisen tehtäviin. Minulle yksi näistä tehtävistä lankeaa joulukuussa, kun pitkän aikaa ystävänäni toiminut neito saa esikoisensa. Rakas ystäväni kysyi minulta nimittäin eräänä iltana parvekkeella ollessamme, josko ryhtyisin yhdeksi hänen esikoisensa kummeista. Kyyneleet silmissä ilmoitin kummiuden olevan suuri kunniatehtävä, jonka mielelläni otan vastaan. Keskustelusta muistan jotakin sen kaltaista, että kristillinen kasvatus olisi minun puoleltani suotavaa ja hyväksyttävää.

Itse sain omat kummini vasta viidentoista ikäisenä, juuri ennen konfirmaatiota. En siis tiedä omasta kokemuksesta, mitä kummitäti merkitsee pienelle ihmiselle. Omat kummitätini sain itse jopa valita ja valintaperusteenikin olivat erilaiset kuin vanhemmillani olisivat olleet. Minulla ei ollut sylikummia enkä omista mitään erityisiä esineitä, joita kummit yleensä antavat. Joillakin tutuistani kummit ovat olleet hyvinkin läheisiä, toisilla taas jääneet kaukaisiksi nimiksi paperilla. Mikä on siis kummi ja mitä kummi tekee?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nettisivut kertovat:

Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Yleensä kummeiksi valitaan vanhempien hyvin tuntemia läheisiä ystäviä tai sukulaisia.

Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta. Huolenpidossa ja ystävyydessä toteutuvat kristittynä elämisen periaatteet ja lähimmäisen rakkaus. Kummin tärkein tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen. (evl.fi)

Ensimmäinen kohta, turvallinen aikuinen, täyttyy. Koen osaavani huolehtia pienestä niin, ettei hänelle koidu vahinkoa. Osaan vaihtaa vaippoja (ja myöhemmin myös viedä potalle ja niin edelleen) ja tuttipullo/lusikka/nokkamuki/mitä ruokkimiseen nyt sitten käytetäänkin pysyy ainakin auttavasti kädessä. Ystävästä en tiedä, vielä kun en osaa sanoa osaanko olla molempia yhtä aikaa minua yli kaksi vuosikymmentä nuoremmalle henkilölle.

Seuraava kappale sekä jännittää että lämmittää: kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta pienestä. Jaa että minä pitäisin huolta vanhempien rinnalla? Että olisin niin tärkeä lapsen elämässä? Kuulostaa suurelta. Onneksi kappale jatkuu vielä kertomalla, että kummin tärkein tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen. Huokaisen helpotuksesta, sillä siihen minä pystyn ja sitä on jo tehtykin oikein urakalla. Kummin ei siis tarvitse olla mikään Superkummi, joka täyttää lapsen huoneen erilaisilla tavaroilla ja hoivaa kuin Maija Poppanen. Kummin tulee rukoilla lapsen puolesta ja olla läsnä tämän elämässä! Voin siis olla kummi ihan omana itsenäni ja tyhjänä ammottava pankkitilikään ei sitä estä. Helpottava ajatus.

Kirjoituksesta varmaankin paistaa läpi intoni kummin tehtäviin. Vaikka tilanne kaikkine asioineen jännittää, odotan suuresti sitä hetkeä kun kummilapseni vihdoin pääsee salamatkustajasta kanssamatkustajaksi ja näen hänet ensimmäistä kertaa. Odotan sitä, kun hän kasvaa isommaksi ja voimme oppia toisiltamme elämistä ja olemista. Odotan myös sitä, kun pääsen konfirmaatiossa mukaan siunaamaan ja nuoreksi varttunutta ihmistä, ensimmäistä työpaikkaa, kihlausta.. Kaikkea tätä pääsen seuraamaan hieman sivusta, kummin näkökulmasta. Tervetuloa maailmaan pieni ihana ihminen! Sinua odotetaan innolla!