Monta tapaa tehdä samaa työtä

Olen huomannut kiinnostavia työtapoja eri bussikuskeilla. Onhan jokaisella ammattikunnalla omat pienet juttunsa, nuorisotyöntekijänkin hommassa olen törmännyt erilaisiin työtapoihin ihan oman ammattikunnan sisällä. Tämän päiväinen kotimatka työpäivän keskellä pisti kuitenkin miettimään noita erikoisuuksia hieman tarkemmin. Tässä muutama oman elämäni varrella huomattu joukkoliikennevälinekuski-tarina..

1. Pienenä tyttönä tulin koulusta kotiin bussilla kavereiden kanssa. Ajoreitti oli jotenkin muuttunut kyseisenä päivänä, mutta eihän meistä sitä kukaan ollut kuullut. Toiseen suuntaan ajava bussikuski huikkasi meille ikkunastaan (pysähtyi siis tielle meitä varten) että olemme väärällä puolella tietä jos haluamme kotiin. Hän otti meidät siitä kyytiin varmistaen vieläpä, etteivät autot aja meidän päällemme kun ylitimme tietä.

2. Lukioaikana aamun ruuhkabussia ajoi kuski, joka tervehti todella iloisesti jokaista bussiin tulijaa, aina. Harmi vain, että Ison Omenan kohdalle (Kivenlahdesta siis lähdimme) tultaessa bussi oli hajalla, sillä kuski ei osannut käyttää autoa. En usko että kovinkaan moni silti valitti hänestä, hän kun oli aina aidosti pahoillaan ja oli muutenkin niin mukava miekkonen.

3. Eräällä bussikuskilla entisellä vakilinjallani oli tapana saattaa vanhukset yli tien, jos hän sellaisia näki. Sekin oli melko kiinnostavaa. Tämä tapahtui siis aina, kun kuski oli ajossa.

4. Eräs konduktööri (ei nyt varsinaisesti kuskitarina, mutta kuuluu ehkä muuten genreen) moshasi kerran sellaisen metallimusiikinkuuntelijan vierellä musiikin tahtiin, kun musiikki kaikui koko vaunussa. Tällä kuuntelijalla oli siis korvalaput.. Minut pisti hymyilemään.

Nykyisellä bussin vakiolinjallani on varsinainen joukko erikoisen ajotavan omaavia kuskeja. Yksi ei ole lainkaan kiinnostunut aikatauluista, vaan tulee täysin odottamattomina aikoina pysäkille, lähtee miten sattuu ja ajaa ehkä 40km/h -vauhtia. Luulin tätä ensin pilaksi kun mieheni kertoi tästä, mutta sain tutustua tähän kiinnostavaan ajotapaan itse muutama ilta sitten. Voi sitä iloa, kun bussi tulee liian aikaisin pysäkille ja ajaa hölkkävauhtia! Tämän päiväisellä kuskilla oli toisenlainen lähestymistapa: tarve kiihdyttää hidasteiden kohdalla niin, että takapenkkiläiset hypähtivät kirjaimellisesti ilmaan joka ainoan pompun kohdalla. Tänään muodissa olivat myös kanttarit, niihin piti päästä renkaalla sutimaan. Erikoista.

Puolustukseksi kaikille kuskeille ja muille: suurimmaksi osaksi olen todella iloinen saamastani palvelusta, suuri kiitos siitä. Tuntuu siltä, että nämä erikoisemmat tapaukset jäävät herkästi mieleen. Asiakaspalvelua joskus tehneenä tunnustan, että kaikki me teemme joskus jotakin, mikä jää muuta paremmin asiakkaiden mieliin. Silti, en kaipaa pomppimista tai muuta sellaista istuessani bussissa. Kiitos.