Naamakirja.

(garfieldminusgarfield.net)

Muistatko missä olit, kun ensimmäisen kerran kuulit facebookista? Minä muistan. Olin Afrikassa, Sambian pääkaupungissa Lusakassa ja yksi kämppiksistäni oli juuri liittynyt facebook ihmemaailmaan. Vuosi oli 2007 ja lokakuu, tai sitten marraskuu. Ja tuolloin facebook raotti oveaan minun maailmaani.

Lähtökohtaisesti olin sitä mieltä, että facebookilla ei kukaan älyllinen olento tee yhtään mitään, jos osaa käyttää a)puhelintaan, b)kynää ja paperia kirjeen muodostamiseen tai niinkin eksoottista vaihtoehtoa kuin c) tavata ystäviänsä livenä. Eihän nyt kukaan tarvitse facebookia pitääkseen yhteyttä "elämänsä ihmisiin".

Afrikka muutti käsitykseni tämänkin asian suhteen. Kun olet alueella, jossa puhelimen käyttö on mahdotonta tai maksaa miljoonia, kun postin kulkemiseen menee viikkoja ja ystävät ovat aivan toisella puolella maailmaan, niin kummasti alkaa kaivata jotain helpohkoa yhteydenottoa keinoa. Ja Facebookhan oli vastaus kaikkiin edellä mainittuihin ongelmakohtiin.

Voi sitä riemua mitä meidän neljän tytön kämpässä koettiinkaan (ainankin minun osaltani) kun joku meistä sai sähköpostia tai postia facebookin kautta. Aluksi lähes päivittäin joku meistä löysi kaverin, josta ei ollut kuullut mitään ikuisuuksiin. Yllä oleva sarjakuva kuvannee verkostoitumisen riemuamme hyvin. (on muuten ihan mahtava sarjakuva muutenkin)

Ja onhan se facebook ihan kätevä. Kummini löysi minut sen kautta. Pikkusiskoni ja veljeni käyttää sitä ja heidän kanssaan saa vaihdettua siellä ajatuksia, vaikkemme toisiamme koskaan oikeasti olekaan tavanneet. Ja sunnuntaina iskäkin oli liittynyt naamakirjaan. Iskä, joka on kieltämättä sangen innoissaan, kun voi nyt jutella helposti netin kautta kanssani lähes päivittäin. Niinkuin ei voisi soittaa. :)

If Jesus had facebook, He would be my friend-niminen kanava ponnahti tietoisuuteni tässä eräänä päivänä. Siellä sitä sitten yhtenä päivänä möllöttelisi facebookissa ystäväpyyntönä, että Jeesus Kristus haluaa olla sun frendi. Mitähän sitä tekisi, painaisiko ignore vai hyväksyisikö ystäväpyynnön? Ja tulisikohan sitä ikinä oikeasti juteltua Jeesuksen kanssa? Tai juttelisiko Jeesus mulle?

Niin, onneksi Jeesuksen tai Jumalan kohtaamiseen ei tarvita facebookkia. Parhaiten kohtaaminen onnistuu arjessa, kun pysähtyy kuuntelemaan, tai lukemaan Sanaa. Ja jos itellä on asiaa, niin siitä vaan kättä ristiin ja viesti on perillä.