Aikaa ajatta.

Kummallista, että toistuvasti joka kevät tuntuu olevan yhtenä kevään määrittävänä tekijänä kiire.  Kummallista, mutta myös niin turhaa. Tämä kevät on erilainen. Tämän kevään piti olla erilainen.

Tämä suunnitelma oli ikäänkuin tyhjä arpa. Ei ihan mennyt taaskaan niinkuin suunnittelin. Tällä hetkellä elämässä on aika kiire.  Edelliset keväät tuntuu ihan sellaiselta piece of cake- keväiltä. Ikään kuin vahingossa huomaan saattaneeni itseni onnellisesti tilanteeseen, jossa omaan aikatauluun pitäisi änkeä soittotunnit, treenit, pänttääminen pääsykokeisiin, ystävät, töiden lisäksi. Eipä paljonkaan vapaata aikaa jäljelle jää. Tai ainankaan jos ihminen nukkuu yrittää nukkua öisin.

Mulla on ollut puhelimessa soittoäänenä biisi, josta olen lainannut pätkän tuohon alkuun. Kerta toisensa jälkeen pysähdyn miettimään kohtaa, jossa sanotaan

Mitä se on? Että ottaa aikaa ajatta? Ehkä se on sitä, että lakkaa yrittämästä. Ja aikatauluttamasta. Lakkaa yrittämästä olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Ei elämä ole, eikä sen kuulukaan olla, mikään taistelu ja kilpamittelö siitä kuka ehtii eniten ja saa elämästä parhaat tulokset. Pisteitä ei jaeta. Se, että ottaa aikaa ajatta tarkoittaa ehkä sitä, että pysähtyy elämään unelmiaan. Pysähtyy kuuntelemaan elämää. Ilman, että on kiire mihinkään. Sitä minä tämän kaiken kiireen keskellä  tänä keväänä opettelen. Pysähtymistä.

Niin, ai miksi ei mennyt suunnitelllusti tämä kevät? Ylipäätäänkin, minun elämä ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. Se on vaarana, kun antaa Jumalalle vapaat kädet pitää huolta elämästänsä ;)